Asiaa tuntui olevan, tunnetta tai sitä tiettyä intohimon säväystä ei niinkään. Oli vaikea tarttua, vaikea pitää ote, istuttaa omaan maailmaan tai muihin tututihin. Tuntui tosin helpottuvan loppua kohti käydessä, vähän hankala tulkita johtuiko siitä, että totuin vihdoin tyyliin vai muuttuiko runoilija vähemmän salailevaksi.